Kun Helene Schjerfbeck vanhoilla päivillään asui Tammisaaressa, hänen luokseen poikkesi toisinaan taiteilijaystävä Venny Soldan-Brofeldt. Venny oli matkalla Tvärminnessä sijaitsevaan kesäpaikkaansa Toskaan. Erään käynnin jälkeen Helene kirjoitti toiselle ystävälle ajattelevansa Vennyn kesäelämää - pientä ateljeemökkiä, jossa saattoi kaikessa rauhassa piirtää, maalata, lukea mitä huvitti tai vaikka vain maata ja kuunnella tuulen huminaa. ”Kunpa saisin hänen elämänsä”, hän toivoi. ”Kun aloin ajatella näitä kahta taiteilijaa, joista molemmista olen aikaisemmin tehnyt monografian ja jotka arvelin tuntevani perin pohjin, tajusin, että heidän tarinoidensa kautta pystyisin katsomaan vielä paljon syvemmälle koko heidän sukupolvensa naisten elämään ja mahdollisuuksiin taiteilijoina”, kirjoittaa Riitta Konttinen. Helenen ja Vennyn elämäntarinat ovat kuin kaksi rinnakkaista lankaa, jotka tietyissä kohdissa kulkevat ristiin toistensa kanssa. Ystävyys ei ollut läheisintä laatua, mutta se alkoi jo lastenkutsuista ja jatkui heidän elämänsä loppuun asti. Heidän elämässään oli paljon yhteisiä kokemuksia, mutta monet valinnoista ja ratkaisuista olivat erilaisia. Näennäisesti selkein ero oli suhde avioliittoon: Helene ei mennyt koskaan naimisiin kun taas Venny solmi avioliiton kansalliskirjailija Juhani Ahon kanssa.